Tänään, lauantaina, heräsin ennen kuutta. En tiedä miksi, mutta ei se loppujen lopuksi ollut niin hirveää. Vaikka tänäänkin aurinko nousi ja kimmeltää kauniisti lumessa, ei tämä ole maailman ihanin aamu. Vaikka tästä on tulossa ehkä maailman ihanin päivä, aamu ei ole sitä. Sängyssä löhöilyllä on huonotkin puolensa, koska tulee mietittyä liikaa!
Tulee mieleen kaikki ne ihmiset jotka on satuttanu mua, kun miettii liikaa alkaa syyttämään itseään. Josta usein seuraa vain itsesääliä... Sitten kun on hetken vaan voivotellu elämän kurjuutta, huomaan että elämäni on mennyt todella hyvin! Mitään traagista ei ikinä ole tapahtunut. Olen aina ollut todella terve. Perheeni on rakastava ja mulla on hyvä olla.
Miksi jaksan valittaa muutamasta keskenkasvuisesta jätkästä, jotka eivät välttämättä ole huomanneet kohdella minua niin kuin olisi pitänyt. En tiedä olenko jollain tasolla katkera Jumalalle, koska minulla ei ole sitä hahmoa elämässäni, jonka kanssa monilla ystävillänikin on vaikeata, mun pitäis olla siitä kiitollinen että mua on suojeltu niiltä ihmissuhteilta. Onko niin vaikeaa tyytyä siihen että olen nyt tässä elämäntilanteessa ihan onnellinen.
Henkevä aamu mulla, pitäkää ihana päivä :)
